To my mother, for showing me what creativity is
Today, I thought about what creativity actually is, and I thought about mamma, äiti - my mother.
Today, I thought about what creativity actually is, and I thought about you, mamma, äiti, my mother. And how creativity always has flowed through you into everything around you:
The garden with its flowers, and the stones that you collected from our yard and arranged into rows and small stone walls to landscape the garden with.
Making photos and always seeing things around you with the eyes of an artist.
Singing, around the house and occasionally in choirs. Hearing your humming and singing from some corner in the house has always been a sign for me that you feel connected and content.
Cooking from scratch, baking sweets and breads, and always being able to magically make a meal for everyone even when we had unexpected guests showing up at our place.
Making clothes and sewing curtains… You always made the coolest, most stylish clothes. And I’ll never forget that day when I came home from Helsinki in my study times, and saw the green chequered skirt that you made for me years earlier, hanging there in the kitchen window, transformed into curtains!
The house plants that to this day are filling the living room, flowing over the brim with green beauty.
Decorating the house from scratch, not with big budgets and new furniture, but with a creative eye, rearranging the old furniture and creating something new out of something that already existed.
Writing - you have always been gifted with words and writing poetry, and coming up with the funniest proverbs.
“Selvä pyy, sanoi Manninen kun variksen ampui”
(I’m not even going to try to translate this into English..!)
Knitting socks to keep my feet warm.
Drawing and doodling, and even doing woodwork!
There’s no doubt about this: you are an artist.
When I look at pictures of you from before I knew you as my mother, I see a creative soul. And the way I have come to know you, I know that you’re at your happiest when you envision things and when you create.
Sometimes I daydream about what your life would have looked like if your creative talents and energy would have been given the circumstances, nourishment and support to fully and freely flourish. I know that a big part of your creative energy had to be borrowed to things like taking care of a big family, and life circumstances. Sometimes I wonder, if inside of you there’s a girl who couldn’t perhaps freely and fully realize all of her creative dreams, but whose creativity still managed to find its ways, like creativity is supposed to do.
According to the American author and creativity coach Julia Cameron, creativity always springs back with the simplest bit of care, like crabgrass - finding its way from the depths of earth and spreading out everywhere.
Why?
Because we are all creative, creators. And through creating we get to observe, know and express our true nature. Creativity is like the Holy Spirit, an energy flowing straight from the Source, the most necessary ingredient of life, and a force that we cannot live without, without which nothing is born, nothing is transformed, nothing develops. And when this creativity can freely grow and manifest, we are in balance, as human beings, as a society and a world.
I know I walk in the lineage of many souls who have not been able to fully let their creative talents and energy flourish, because of things like life challenges, war and poverty, but who have nevertheless been pouring their creative energy into making life for the people around them a little bit more beautiful, a little bit more comforting, a little bit more bearable, a little bit more magical. And as I write these words I remember the many stories you told me about your own mother, dearest Mummu, widowed with four children just shortly after the second world war, having very little financial means but still using her creativity to bring magic and wonder into your life. Like that story about the “new” ice skates you got for Christmas one year.
Thank you for having given me the most precious gift you could have given me: that you saw in me the need to channel my true nature through creativity, and that you helped create the circumstances that made that possible.
Thank you for having given my creativity the possibility and space to grow as a child, making up rhymes and stories, and sometimes writing them together. Thank you for all the countless car rides you’ve made to bring me to piano lessons, guitar lessons, choir practice, singing lessons, band practice, theater practice.
Thank you for never, ever pressuring me to practice or spend time with music. It was always free play, free exploration, a free following of my curiosity.
I confess that I took this picture without asking for permission and brought it with me, because it spoke to something in me, and reminded me of something. Perhaps about exactly why I am on this creative path, and why I keep walking it even though it’s not the “easiest” path, or the path that looks “logical” and fulfills all the assumptions that society has about how we’re supposed to live our lives. It reminds me that I continue on this path so that I can keep learning more and more about my own soul and true nature, exposing it to myself, expressing it, through creativity and through communion with the creative Source. Weaving in my own stories with the stories and dreams of the souls who came before me in my lineage. And although I don’t have any children of my own, through my creativity I give birth to many things, and I hope that some of them help others experience comfort, beauty or remind them of their own creativity, their own nature, and their connection with Mother Earth and the creative Source.
Happy Mothers Day - and birthday (it was your birthday yesterday) ❤️
May your creativity continue to freely flow through you for many more years, and bring you and us all much joy.
With love,
Katja
(For anyone wondering: My mother knows now I took the photo and gave me permission to publish it together with this text).
Thank you for reading this post! Part of my creative work is to tell stories. It would be my honour if you’d share this story and the Create From The Source publication with your friends. For now, this publication is for free.
In Finnish
(as Finnish is the language I speak with my mother)
Ajattelin tänään mitä luovuus oikeastaan on, ja ajattelin sinua, äitiäni. Miten luovuus on aina pulpunnut sinusta kaikkeen ympärillesi:
Puutarhamme kukkineen ja pihaltamme keräämäsi kivet, jotka järjestit riveiksi ja pieniksi kiviseiniksi maisemoimaan puutarhaa.
Valokuvaaminen ja asioiden näkeminen ympärilläsi aina taiteilijan silmin.
Laulusi kotona ympäri taloa, ja ajoittain myös kuoroissa. Hyminäsi ja laulusi kuuleminen jostain kodin nurkasta ovat olleet minulle aina merkki siitä, että tunnet itsesi tyytyväiseksi ja olevasi yhteydessä lähteesi.
Ruoan taikominen tyhjästä, herkkujen ja leipien leipominen, ja miten taianomaisesti aina riitti ruokaa kaikille, vaikka meille saapui odottamattomia vieraita.
Kodin sisustaminen tyhjästä, ei suurilla budjeteilla ja uusilla huonekaluilla, vaan luovalla silmällä, järjestelemällä vanhat huonekalut uudelleen ja luomalla jotain uutta jo olemassa olevasta.
Vaatteiden tekeminen ja verhojen ompelu…tekemäsi vaatteet olivat aina mitä tyylikkäimpiä. Ja en koskaan unohda sitä päivää, kun tulin opiskeluvuosinani kerran Helsingistä kotiin ja näin vihreäruudullisen hameen, jonka teit minulle vuosia aiemmin, roikkumassa keittiön ikkunassa verhoiksi muuntuneena!
Huonekasvit, jotka edelleen valtaavat olohuoneen ja virtaavat ruukkujen reunojen yli vihreällä kauneudella.
Kirjoittaminen - olet aina ollut lahjakas sanoilla ja runojen kirjoittamisella ja hauskimpien sananlaskujen keksimisellä.
Sukkien kutominen pitämään jalat lämpiminä.
Piirtäminen…ja jopa puutyöt!
Yhdestä asiasta ei ole epäilystäkään: olet taiteilija.
Kun katson kuvia sinusta ennen kun tunsin sinut äitinäni, näen luovan sielun. Ja sellaisena miten olen sinut oppinut tuntemaan, tiedän että olet onnellisimmillasi, kun visioit asioita ja kun luot.
Joskus haaveilen siitä, miltä elämäsi olisi näyttänyt, jos luovat kykysi ja luova energiasi olisivat saaneet olosuhteet, ravitsemusta ja tukea kukoistaa vapaasti ja täysin. Tiedän, että suurta osa luovaa energiaasi piti lainata sellaisiin asioihin kuin ison perheen pyörittämiseen sekä erilaisiin elämän olosuhteisiin. Joskus mietin onko sisälläsi kenties tyttö joka ei ehkä pystynyt vapaasti toteuttamaan kaikkia luovia unelmiaan, mutta jonka luovuus silti aina onnistui löytämään väylänsä, niinkuin luovuuden kuuluu tehdä.
Amerikkalaisen luovuusvalmentajan Julia Cameronin mukaan, luovuus aina löytää väylänsä jos sille antaa hiemankaan huomiota, se palaa aina takaisin niin kuin rikkaruohotkin aina löytävät tiensä maan uumenista ja leviävät joka paikkaan.
Miksi?
Sillä olemme kaikki luovia, luojia, ja luomisen kautta saamme tutkiskella ja toteuttaa luontoamme. Luovuus on kuin Pyhä Henki, suoraan alkulähteestä virtaava energia, elämän tarpeellisin aines, ja voima jota ilman emme voi elää, jota ilman mitään ei synny, mitään ei muunnu, mitään ei kehity. Ja kun tämä luovuus saa vapaasti kasvaa ja ilmetä, olemme tasapainossa, ihmisinä, yhteiskuntana ja maailmana.
Tiedän kulkevani sukulinjassa joka koostuu monesta sielusta jotka eivät täysin voineet antaa luovan energiansa kukoistaa elämän haasteiden, sodan ja köyhyyden kaltaisten asioiden takia, mutta jotka kuitenkin kanavoivat luovaa energiaansa luodakseen ympärillään oleville ihmisille jotain hieman lohduttavampaa, siedettävämpää, kauniimpaa, maagisempaa. Ja kun kirjoitan tätä, muistan ne monet tarinat, joita olet minulle kertonut omasta äidistäsi. Rakkaasta mummusta joka jäi leskeksi neljän lapsen äitinä pian toisen maailmansodan jälkeen, jolla oli hyvin vähän taloudellisia resursseja, mutta joka silti käytti luovuuttaan luodakseen ihmeitä elämääsi. Kuten se eräs tarina "uusista" luistimista, jotka kerran sait joululahjaksi.
Kiitos, että annoit minulle arvokkaimman lahjan, jonka olisit minulle voinut antaa ja näit että minun piti kanavoida todellista luontoani luovuuden kautta, ja että autoit luomaan olosuhteet, jotka tekivät sen mahdolliseksi.
Kiitos että annoit luovuudelleni mahdollisuuden ja tilan kasvaa lapsena runoja ja tarinoita keksiessä ja joskus yhdessäkin kirjoitellessa. Kiitos kaikista niistä lukemattomista automatkoista, joita olet tehnyt jotta pääsin pianotunneille, kitaratunneille, kuoroharjoituksiin laulutunneille, orkesteri ja bändiharjoituksiin, teatteriharjoituksiin. Kiitos, että et koskaan painostanut minua harjoittelemaan tai viettämään aikaa musiikin parissa. Se oli aina vapaata leikkiä, vapaata tutkimista, uteliaisuuteni vapaata seuraamista.
Myönnän, että otin tämän kuvan kerran mukaani ilman lupaa, koska se puhutteli jotakin minussa ja muistutti minua jostain. Ehkä juuri siitä, miksi olen tällä luovalla polulla, ja miksi sillä pysyttelen vaikkei se aina ole kaikista “helpoin” polku tai se polku, joka näyttää ”loogiselta” ja täyttää yhteiskunnan asettamat oletukset siitä miten meidän kuuluisi elämäämme elää. Siitä, että jatkan tällä polulla oppiakseni yhä enemmän omasta sielustani ja todellisesta luonnostani, paljastaen oman luontoni itselleni, ja ilmaisten sitä luovuuden kautta, yhteydessä luovan lähteen kanssa. Kutoen yhteen omien tarinoitteni kanssa tarinoita ja unelmia sieluilta, jotka sukulinjassani tulivat ennen minua. Ja vaikkei minulla omia lapsia olekaan, synnytän tähän maailmaan luovuuteni kautta monia asioita, ja toivon että jotkut niistä auttavat muita kokemaan lohdutusta, kauneutta, tai muistuttamaan heitä omasta luovuudestaan, luonnostaan ja yhteydestään äiti maahan ja luovaan lähteeseen.
Hyvää äitienpäivää - ja eilistä syntymäpäivää ❤️
Toivon että luovuutesi saa virrata vapaasti vielä monta vuotta ja tuoda sinulle ja meille kaikille paljon iloa.
Rakkaudella,
Katja